Tämän pikarin hinta ja Ainon laadukas maine sai kyllä odottamaan tuotteelta enemmän kuin mitä se lopulta tarjosi. Jo purkin avattua alkoi iskeä epäilys että tämä ei välttämättä ole ihan sitä mitä Ainolta odottaisi. Niille tyypillinen nätti pintakuorrutus puuttui. Päällä lukee, että resepti on Hans Välimäen suunnittelema, ja purkki sisältää valkosuklaakermajäätelöä, metsämansikkakastiketta ja mantelikrokanttia. Kaikkia noita se sisältääkin mutta ihan tuskaisen vähän. Kastiketta on varmaan koko vajaassa puolessa litrassa vähemmän kuin yhdessä pingviinin mansikkatuutissa, valkosuklaa maistuu ehkä juuri ja juuri pienenä sivumakuna, paljon heikommin kuin esimerkiksi Ingmannin valkosuklaakuningattaressa ja manteli käsittää vain muutaman ärsyttävästi hampaankoloon juuttuvan pienen murusen. Kokonaisuus oli melko ällömakea ja ärsyttävä.
Bonusta jäätelö saa siitä, että se vähä mikä mansikasta tuossa maistui oli ihan aitoa marjaa, eikä esanssia. Mukana olevat mansikanpalat olivat pikkuisen ärsyttäviä "roskia" vaikka mukavasti kielenpäälle sattuessaan maistuivatkin mukavan mehevästi mansikalta. Yleensä ne kuitenkin takertuivat hampaankoloihin samalla tapaa kuin mantelit. Purkkikin oli ärsyttvä. Jäätelöä olisi vissiin tarkoitus vedellä siitä suoraan, mutta jäätelön pehmitessä purkin reunat pehmenevät myös ikävästi. Jäätelöä on senverran ettei koko pikarillista välttämättä syö kerralla, mutta se on hankala puolittaakin, ja hitaasti syödessä loppu ehtii pehmitä liikaa uudelleen pakastettavaksi.
Ainojen kanssa olen tottunut runsaisiin kastikkeisiin, ja korkeampaa hintaa vastaavaan laatuun, mutta tämä oli kyllä todella suuri pettymys. Neljä euroa alle puolesta litrasta on aika paljon Ainoksikin, mutta laatu oli paljon tavallisempi. En osta toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti