Ainon Tyrniluodon Aarre

Tyrnijäätelöä! Oli kyllä niin vinkeä uutuus, että olihan sitä pakko kokeilla. Paketissa on vaniljan ja tyrnin makuista jäätelöä sekaisin, ja tyrnihilloa. Tyrnijäätelö oli kellertävää, ja hillo oikein kirkkaan oranssia. Ihanan kirkkaat värit jäätelölle! Se kellertävä tyrninmakuinen jäätelö oli oikein hyvää, siitä oli tyrnin voimakkain terä poissa joten ei vääntynyt naama ruttuun sitä syödessä. Sen sijaan tyrnikastike oli paljon vahvempaa, ja maku vain vahvistui sen vähän notkistuessa lämpimässä. Ei kuitenkaan sekään ihan yhtä vahvaa kuin tyrnimarjaa kokonaisena purtaessa. Ehdottomasti kuitenkin aitoja makuja ja värejä ja kirpeyttä!

Olin yllättynyt ettei tämä jäätelö ollut oikeastaan ollenkaan raikas. Siitä tuli jostain syystä mieleen Hillasoiden Helmi, joka sekin on kirpakammasta marjasta tehtyä jäätelöä, mutta silti selvästi jäätelömäisen täyteläistä eikä mitään kirpeänraikasta. Esimerkiksi Karpalokinuski tuntui paljon raikkaammalta maulta. Tämä ei ehkä ihan lasten makuun sovi aidon tyrninmakunsa takia (veikkaan että itse en olisi innostunut pentuna), mutta nyt sitä menee pieninä herkutteluannoksina. Kannattaa testata jos tyrni uppoaa, vaikka onkin arvomakuna lakkajäätelön tapaan kalliimpi Aino.

Ainon karpalokinuski

Kun ensimmäisen kerran maistoin tätä karpalokinuskijäätelöä ensimmäisten ainojen tultua myyntiin, en pitänyt siitä. Karpalon maku on tässä jäätelössä niin aito, että jos ei sen happamuudesta pidä, ei tämä välttämättä ole ykkösherkku. Nyt vähän vanhempana olen alkanut arvostaa tätä ihan uudella tavalla. Kirpakka karpalo sopivan makea kinuski täydentävät toisiaan mukavasti, ja raikastavat tavallisen vaniljajäätelön.

Kinuskia ja karpaloa on jäätelössä ihan mukavasti, mutta voisi olla myös ihan hyvin enemmänkin. Sopivasta kohdasta kun jäätelöä maistaa, ei välttämättä maistu kumpikaan:/ Karpalo on jäätelössä hilloraitoina, sattumia ei juuri ole, mutta maku on selkeästi aito, eikä esanssinen. Tämä jäätelö ei ole liian makeaa, joten sitä voi ihan vahingossa syödä paljonkin ällöttymättä. Lisäksi tämä jäätelö on vähälaktoosinen! Uskaltaisin suositella tätä aikuisempaan makuun tuon karpaloisuuden takia, sillä itseeni se ei ainakaan muksuna vedonnut. Nyt kuitenkin toimii hyvin, ja maku sopii loistavasti myös syksyyn.

En muuten edelleenkään osaa tehdä kunnon jätskipalloja, kuten kuvista näkyy! Vinkkejä saa antaa.. Nyt kun muutto alkaa olla ohi, aloitan kunnon treenin taas, ja postauksiakin toivottavasti tulee taas useammin.

Ainon mustikkapiirakka

Mustikkajäätelöä! Tai no, tarkemmin sanottuna mustikkapiirakkajäätelöä. Paketti sanoo sisältävänsä mustikkakermajäätelöä, mustikkakastiketta (15%), mustikkapiirakan makuista kermajäätelöä ja piirakanpalasia. Mustikkaosuus on ok, palataan siihen myöhemmin. Piirakkaosuus on vähän mystinen. Minusta kun se maistui enemmän toffeiselta (se jäätelö) ja joltain makealta, hitusen ehkä piparimaiselta ja sokeriselta keksiltä (ne piirakanpalaset). Tuoteselostessa onkin vähäinen määrä kanelia, joten se ehkä selittää vähän piparimaisuutta. Piirakanmakuisen jäätelön värityskin oli toffeisen kellertävää. Tosin miltä perus piirakkataikina nyt sitten olisi jätskissä maistunut?

Mustikkaosuus oli mukava kokemus. Kastiketta oli reilusti, ja mukana on ihan aitoa mustikkajäätelöä. En ole tainnut ikinä ennen maistaa mustikkajäätelöä? Kuningattaressakin se on hillona, ja siihenkin on sotkettu vadelmaa. Onko se oikeasti niin harvinaista? Itse jäätelössä mustikan maku on melko mieto, mutta erottuva. Mustikkakastike taas on vähän jopa sitä miedompaa maultaan.

Mukavan piristävä ja erilainen jäätelömaku, mutta jäin kaipaaman vahvempaa mustikkaisuutta. Jäätelö oli selvästi painottunut mustikkapiirakan (toffeiseen) piirakkaosuuteen mustikan kustannuksella, mikä oli tosi harmi. Jälkimakukin oli tuollainen jätskimakea, vaikka mustikasta saisi kyllä esiin muutakin makua... Taidan kuitekin jatkossa syödä mustikkani tuoreina, tai itse pakastettuna tai  keittona tai pöpörönä.

...miltähän maistuisi pöpörö johon olisi sotkettu jätskiä? Postaan siitä tänne, jos joskus uskallan kokeilemaan.

Ainon suklaalakritsitoffeepikari

Edellisen Ainopikarin jälkeen tiesi jo odottaakin pettymystä ja sehän sieltä tuli. Jälleen kerran "mausteita" on tuskaisen vähän, ja jäätelö on käytännössä pelkkää tavallista suklaajäätelöä. Purkin päällä lukee, että se sisältää suklaajäätelöä, toffeepaloja ja ihanaa tummaa lakritsikastiketta. Silloin tällöin sivumakuna tosiaan häivähtää lakritsi ja toffee, mutta todella heikkona. Purkista löytyi yksi karkeampi, wherters original karkkia maultaan ja koostumukseltaan muistuttava toffeepalanen, joka olikin sitten tämän jäätelön paras osuus. Muuten toffee on pieninä, lähes huomaamattomina palasina, ja lakritsi, jonka pitäisi olla mukana tummana kastikkeena, oli lähes olematonta, muutama harmaa häivähdys siellä täällä. Peruslakritsipakettijäätelössäkin sitä on enemmän!

Suklaajäätelöä epämääräisellä sivumaulla siis. Ja kalliilla hinnalla ja epäkäytännöllisellä pakkaustavalla. Tämänkin "iki-ihanan reseptin" oli kehittänyt Hans Välimäki. Ilmeisesti Aino-merkki ja huippukokin resepti oikeuttavat myymään perushuttua sikakalliilla.

Ainon valkosuklaametsämansikkamanteli pikari

Tämän pikarin hinta ja Ainon laadukas maine sai kyllä odottamaan tuotteelta enemmän kuin mitä se lopulta tarjosi. Jo purkin avattua alkoi iskeä epäilys että tämä ei välttämättä ole ihan sitä mitä Ainolta odottaisi. Niille tyypillinen nätti pintakuorrutus puuttui. Päällä lukee, että resepti on Hans Välimäen suunnittelema, ja purkki sisältää valkosuklaakermajäätelöä, metsämansikkakastiketta ja mantelikrokanttia. Kaikkia noita se sisältääkin mutta ihan tuskaisen vähän. Kastiketta on varmaan koko vajaassa puolessa litrassa vähemmän kuin yhdessä pingviinin mansikkatuutissa, valkosuklaa maistuu ehkä juuri ja juuri pienenä sivumakuna, paljon heikommin kuin esimerkiksi Ingmannin valkosuklaakuningattaressa ja manteli käsittää vain muutaman ärsyttävästi hampaankoloon juuttuvan pienen murusen. Kokonaisuus oli melko ällömakea ja ärsyttävä.

Bonusta jäätelö saa siitä, että se vähä mikä mansikasta tuossa maistui oli ihan aitoa marjaa, eikä esanssia. Mukana olevat mansikanpalat olivat pikkuisen ärsyttäviä "roskia" vaikka mukavasti kielenpäälle sattuessaan maistuivatkin mukavan mehevästi mansikalta. Yleensä ne kuitenkin takertuivat hampaankoloihin samalla tapaa kuin mantelit. Purkkikin oli ärsyttvä. Jäätelöä olisi vissiin tarkoitus vedellä siitä suoraan, mutta jäätelön pehmitessä purkin reunat pehmenevät myös ikävästi. Jäätelöä on senverran ettei koko pikarillista välttämättä syö kerralla, mutta se on hankala puolittaakin, ja hitaasti syödessä loppu ehtii pehmitä liikaa uudelleen pakastettavaksi.

Ainojen kanssa olen tottunut runsaisiin kastikkeisiin, ja korkeampaa hintaa vastaavaan laatuun, mutta tämä oli kyllä todella suuri pettymys. Neljä euroa alle puolesta litrasta on aika paljon Ainoksikin, mutta laatu oli paljon tavallisempi. En osta toiste.

Aino: Hillasoiden Helmi

Pitäähän tämäkin nyt esitellä: Valion Aino, Hillasoiden Helmi.Vaniljajäätelöä lakkahillolla. Mutta hyvää vaniljajäätelöä! Tässäkin on hitusen tiikerijäätelön tuntua niinkuin tuossa aiemmassa, mutta  hilloa on enemmän, ja vaniljajäätelö parempaa, täyteläisemmän oloista. Ja tässä on lakkahilloa!<3 Ehdottomasti raikkaampi ja kirpeämpi maku kuin mango. Tämä oli pitkään minun suosikkimaku, mutta söin sitä liikaa ja kyllästyin vähän. Hyvää se toki on edelleen.

Näissä jätskirasioissa on vaan peruspaketteihin verrattuna vähän se ongelma, että jos ne ottaa pakkasesta, niistä täytyy suunnilleen väkivalloin kauhoa sitä jätskiä ulos. Paketista voi vaan leikata palan. Tietysti aina voisi odottaa, että se sulaa ja pehmenee vähän, niin kauhominen helpottuisi, mutta toisaalta jos jätski pehmenee, jäätyy ja taas pehmenee useamman kerran, se muuttuu ikäväksi.

Hillasoiden helmeä on joskus vaikea kauppojen valikoimista löytää, ja se on toki Aino-hinnoissa. Ja joskus Hillasoiden helmi on myös jätetty Ainotarjoustenkin ulkopuolelle jostain syystä. Lieneekö tuolla "Arvomaku" maininnalla jotain tekemistä sen kanssa? Ehkä lakat on kalliita.